Historia toistaa itseään näiden postauksien suhteen.. Joka kerta aloitan valittelemalla sitä, etten ole pitkään aikaan julkaissut mitään. Taas on pitkä aika viime kerrasta jne.. No niin on! Joku on jo ehtinyt muka kaivatakin. Uuden postauksen odottajalle tiedoksi, tämä tuleva ei välttämättä tyydytä sitä kolmen viikon odotusta. Tälle päivälle ei ole aihetta, tai edes ajatusta, vaan annan taas sormien juosta näppäimistöllä omin päin.. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Heti alkuun myös tiedoksi, että yhtään kuvaa ei tipu, en ole omalla koneella, joten postauksen ulkoasukin on todella booring..
Viimeisinä viikkoina ei ole juuri mitään mullistavaa tapahtunut. Mainittakoon kuitenkin, että sain otettua itseäni niskasta kiinni ja olenkin saanut luettua pääsykokeisiin, ylläri! Kutsuja lähetellään näinä päivinä, muistaakseni mahdollisesti ensi viikolla, saa nähdä miten tällä kertaa käy. Viime kerrasta viisastuneena hain kaksoistutkintoni ammatillisella todistuksella, jota en viimeksi hoksannut hyödyntää.. Pakko siis paljastaa, että se on huomattavasti mainittavamman arvoinen kuin ylioppilastodistukseni, joka ei varsinaisesti tuo esille parhaita puoliani. Aiemmin keväällä kerroin "kemian perusteet" -osion olleen niinkin helppo, etten ymmärtänyt siitä sanaakaan. Hanna ystävällisesti kuitenkin piti mulle pienen preppauskurssin viime viikolla ja johan selkis! On huomattavasti mukavampi lukea, kun tuntuu, että lukee suomen kieltä, eikä jotain muuta, joka voisi ihan yhtä hyvin olla hepreaa. Lukutaakkaa on hirveästi myös helpottanut se, että luen kahta täysin erilaista pääsykoemateriaalia koska sattumoisin ensimmäisellä ja toisella hakuvaihtoehdollani on niin paljon toisistaan poikkeava koulutusohjelma. Henkistä taakkaa ei myöskään kevennä se, että aikataulu alkaa olla tiukassa ja lukemista on vielä paljon.. Ja syynä siihen tietysti on vain oma saamattomuus (lue: elämänrytmi jonka ansiosta olen jatkuvasti kuoleman väsynyt).
Kaipaamani syksy oli ja meni, nyt odottelen jo ensimmäisiä kunnon ensilumia. Maa on jo vähän ollut valkea aamuisin, mutta ei riitä! Talvesta, lumesta, rinteistä ja kohmeisista varpaista innostuneena (tai minä ainakin) aloimme jo suunnitella talvilomareissua Rukalle. Mitään varmuutta ei vielä mistään ole, mutta itse oon ainakin aivan fiiliksissä ja pettymys on karvas jos siitä ei mitään tulekaan.. Toisaalta meillä on ihan hyvä back up plan joka ehkä vähän lohduttaa jos ei päästäkään rinteille. Siitä lisää myöhemmin, kun toteutuminen alkaa olla todennäköisempää.
Tällä hetkellä pyörii normaali arki, joskaan ei siinä mitään valittamista ole.. Paljon töitä (jotta myöhemmin olisi mahdollisuus niistä työn hedelmistä ammentaa joku lomareissu), treeniä ja kotia. Silloin tällöin ripaus juhlaa, tänään olisi tarkoitus lähteä vähän ulos, syömään hyvin ja ehkä vähän muutenkin viettämään lauantai-iltaa.. Yritän pitää kameraa mukana, jotta saan jotain todistusta talteen siitä, että oikeesti joskus liikun ihmisten ilmoilla.. Ensi viikolla juhlistetaan Hentun synttäreitä täällä meillä päin Kummanki kaa -näytelmän parissa ja sen jälkeen viikonlopuksi olis tarkoitus lähteä kotikulmille Harjavaltaan <3 Tarkoituksena tehdä ennätys siinä, montako kaveria ehtii nähdä yhden viikonlopun aikana, viettää aikaa vanhempien ja siskon kanssa ja saada talvirenkaat autoon alle. Halloweenkin on mut eipä oo mitään kekkereitä tiedossa, vielä. Oon jotenkin onnistuneesti missannut koko pelottavan juhlan ainakin viimeiset neljä vuotta joten kai sitä on hyvä jatkaa sillä tiellä edelleenkin. Vaikka eihän sitä vielä tiedä mitä jännää keksii :)
Nyt alan keräillä itseäni ja lähden valmistautumaan iltaan.. Yritän olla aktiivisempi tän blogin suhteen, mutta en lupaa mitään :)
Loppuun vähän fiilistelyä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti