Hyvää viikonloppua!

Ugh, kiirettä tuntuu pitävän, kun en ole ehtinyt päivitellä tännekään kuulumisia pitkään aikaan! Ihan rehellisesti, en ole laiskotellut hetkeäkään sitten viime päivityksen, jokainen töistä vapaa hetki on kulunut lähinnä muuton parissa. Kaksi viikkoa on juostu juoksemisen perään, tekemistä on ollut enemmän kuin kylliksi. Nyt vihdoin on aikaa hengähtää ja viettää rentouttava, vapaa viikonloppu.
Järjestelemistä kuitenkin on vielä jäljellä, uusi koti näyttää hyvältä, mutta ihan kaikki tavarat eivät vielä ole löytäneet paikkaansa, johtuen osittain myös siitä, että erinäiset hyllyt ja koukut odottavat vielä seinälle kiinittämistä. Meistä kahdesta minä taidan olla se, jolle siihen hommaan tarkoitettuja työkaluja ei kannata luovuttaa, ja poikaystävääni ei näy kotosalla ennen kuun loppua! Se pahanen kuljeksii ympäri Italiaa ja Ranskaa vielä seuraavan puolitoistaviikoisen, joten niin kauan makaavat myös hyllyt makuuhuoneen nurkassa.
Tosin edellistä lausetta pitänee korjata sen verran, että "kuljeksiminen" lienee melko harhaanjohtava kuvaus, kysymyshän on puhtaasti hänelle tärkeästä harrastuksesta, osittain jopa voisi sanoa, että työstä. Matkaan eivät siis lähteneet huvin vuoksi. Urheilun kylläkin. Ja minä kateellisena jäin kotiin. Sain kuitenkin tilalle kalan! Pirun hyvä kala onkin.

Pikkuhiljaa alkaa löytyä rutiinit ja uudenlainen rytmi uudessa kotikaupungissa. Joka päivä opin lisää, liikkuminen helpottuu ja päivä päivältä ympäristö tuntuu enemmän kodilta. Töissä väki alkaa olla tuttua, olo on rento ja juttu luistaa itsekseen, enää ei tarvitse tunnustella mitä voi sanoa kenellekin.
Lähitulevaisuus on piukassa jo suunnitelmia, pitää mennä sinne ja tänne ja hoitaa sitä ja tätä ja puuh.. Tuntuu, että vuorokaudessa ei yksinkertaisesti tunnit riitä.
Aiemmin kerroin saaneeni hyvän tarjouksen elixialta ja tarttuneeni siihen. Nyt olen saanut täyden tehon harrastukseeni, sali on tullut tutuksi ja valtavalla innolla porskutan haasteiden kautta tavoitteisiin. Oma personal trainer varmasti edesauttaa asiaa isolla kädellä ;) Aiemmin "personal trainer" on kuulostanut korviini snobien ja rahassa kylpevien, tai muuten vain itsekurittomien ihmisten tarpeelta. Kuitenkin ensimmäisen, pelkästään liittymishintaan kuuluvan pt-tunnin jälkeen päätin, että aion itsekin jatkaa kunnon kohottamistani henkilökohtaisen ohjaajan kanssa. Oma pt on mahtava tyyppi, tiukka ja kuria ylläpitävä valmentaja, koko pakettia ylläpitävä ohjaaja, sekä henkinen tuki. Kokonaisvaltainen kartoitus, vain ja tasan minua varten suunniteltu ohjelma, sekä kultaakin kalliimmat neuvot ja ohjeet liikuntaan, terveyteen ja ravintoon liittyen takaavat, että tämä nainen saavuttaa tavoitteensa kesään mennessä! Kurinalaiseen pakettiin sisältyy kaikki edellinen, "kotitehtävät", tapaamiset ja yhteinen treeni kerran viikossa. Kokonaisuus on aivan taatusti jokaisen sentin arvoinen. Puhkun energiaa, intoa ja tahtoa, haluan nähdä mitä oikeasti saa aikaan kun todella tekee töitä.
Ensimmäinen yhteinen salitreeni tuntui siltä, että kuolema kävi hengittämässä niskaan. Tunnin jälkeen oli toki voittajafiilis ja hyvä olo kaikin puolin, silloin osasin arvostaa ohjaajani vaativuutta. Tunnin aikana sen sijaan ehdin pariin otteeseen miettiä, onko tarkoitus saada minut vuoteen omaksi ainakin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi, vai mukavasti kasvatella kesäkuntoa. "Mukava" on kaikin puolin väärä termi kuvaamaan ensimmäistä rääkkituntia pitkän chillailuvaihteen jälkeen, mutta se oli myös palkitsevaa. Tästä on tie ainoastaan ylös päin! Suosittelen muillekin kunnonkohottajille.

Tähän väliin on pakko liittää pieni mainospuhe. Käväisimme eräänä suklaanhimon vallanneena päivänä Itäkeskuksen Leonidas -suklaapuodissa. Kaakaopuun suklaat olivat ttttaivaallisia, mutta myös järjettömän kalliita. Hinta on 48€/kg! Verratkaapas sitä fazerin siniseen. Jos normaali, 250g levy maksaisi 12 euroa, olisi hinta tällöin leonidaksen suklaita vastaava. Mutta silloin tällöin, erityisiin tilanteisiin konvehdit sopivat mainiosti, vaikka niitä ei kerralla raaski montaa kappaletta ostaakaan. Jokainen konvehti maistui taivaalliselta, se jos joku oli ylellistä herkkua. Suklaat tosin olivat myös niin makeita, että järjetön, koko päivän kasvanut suklaanhimoni tyydyttyi kahdella konvehdilla. Kukkaron nyörit eivät salli kuitenkaan leonidaksessa vierailua aina, kun herkuttelutarve tulee, mutta joskus pitää muistaa oikeasti hemmotella itseä ja mahdollisesti kumppaniakin. Veikkaan kuitenkin, että jos poikaystävältäni sidotaan silmät, on sen jälkeen ihan sama, tarjotaanko hänelle syötäväksi näitä herkkupaloja, vai fazerin sinistä. Ehkä kysymys itselläni on vielä taivaallista makuakin enemmän siitä yleellisyyden mielikuvasta. Kun joku maksaa noin järjettömästi, on sen pakko olla hyvää. Oikeasti puotiin ensimmäistä kertaa kävelin vain ja ainoastaan kyseisen mielikuvan vuoksi. Irtokonvehdit näyttivät niiiiin kutsuvilta lasivitriinissä.....

Nyt alkaa kellonaika näyttää siltä, että on aika siirtyä illanviettoon hyvän ystäväni luo, illan ohjelmassa ihanien tulevaisuuden tapahtumien suunnittelua ja ihan vähäsen viintä. Ja myös ehkä ihan vähäsen yöelämää.
Viettelen siis iloisesti vapaata viikonloppua, keräten voimia tulevaan työputkeen.

Hyvää viikonloppua myös kaikille, jotka nyt istuvat lukemassa kirjoittamaani huuhaata. Palailen taas kun on asiaa, ja kun aikataulu sen sallii!