Yes, you usually have electricity

Viime viikko vierähti jälleen autourheilun  parissa, ja mikäs siinä. Mikon kisat meni hienosti ja mulla on taas syytä olla siippasestani ylpeä. Sen sijaan toivomuslistalla olisi ollut hieman paremmat kelit ja sähköt asuntovaunussa, etenkin pimeään aikaan. Enempää kuitenkaan asiasta valittamatta voin todeta, että viikko oli  muuten mitä mainioin, mutta ihan oikeasti meinas jo palaa kiinni ihan täysin, kun jälleen puoli tuntia kestäneen sähkökatkon jälkeen kilpailualueen chief koputtelee vaunun oveen ja vilpittömästi kirkkain silmin pyytää maksamaan 15e/yö majoittumisestamme heidän leirintäalueella. Ensimmäinen yö tuntui suunnilleen samalta kuin suomen tammikuu, jonka jälkeen yöt kyllä saatiin sähköä, mutta iltaisin kun olisi ollut aikaa ruuan laittoon, peseytymiseen ja vapaa-aikaan, napsahti sähköt aina suuren kuormituksen vuoksi offille, joskus pidemmäksi, joskus lyhyemmäksi ajaksi. Huoh. Alkoi siinä kärsivällisyys olla koetuksella vaikka olisi ollut miten seikkailuhenkinen. Vastaukseni maksutiedusteluihin oli siis oletettavasti verrattavissa suoraan sen hetkiseen mielentilaani. Napakkaan palautteeseeni sain sitten ylimielisen kulmien alta -katseen ja otsikon mukaisen vastauksen. Sähköyhtiöiden varmaan kannattaisi täälläkin alkaa käyttämään samaa.

Sähköstä, tai pikemminkin sen puutteesta, ei kuitenkaan tässä kohtaa enempää. Palataan sen sijaan mukavampiin juttuihin! Kuten jo alussa mainitsin, kisa oli taas Mikon osalta mukiinmenevä. Sään vaihtelevuuden vuoksi olosuhteet olivat haasteelliset, mutta after all sijoitus oli pre-finaalissa ensimmäinen ja finaalissa toinen, joten käteen jäi hyvät eväät tulevaa kautta ajatellen! Aika-ajoja ajeltiin pilvisessä ja kosteassa säässä, mutta sen sijaan lauantain alkuerät paistateltiin auringossa ja yli 20 asteen lämpötiloissa. Sunnuntain finaalissa satoi kaatamalla vettä, mutta sehän ei haitannut niin meitä, kuin kuskejakaan, vaan kisa uitiin loppuun ja päätettiin se sateen loputtua palkintokorokkeella. Tänä vuonna kisanjärjestäjät olivat muuten tehneet päätöksen vaihtaa oikeat skumpat hiilihappomehuun, mutta ilmeisesti nuoremmat kuskit tulivat siitä sokerihumalaan, koska heitä tippuili palkintokorokkeelta yksi toisen perään. Palkintojenjakotilaisuudessa kilpailijat muistivat myös lippuineen Japanin onnettomuuden uhreja.

Puolivälissä matkaa, perjantaina, käväisimme jälleen myös Brysselissä oikein tuhlailemassa. Nimimerkillä, yhdet kengät & yksi laukku, 45€.

Shoppailumatka oli hämmästyttävän kesy. Yritin jatkuvasti pitää mielessä juuri H&M:ltä saapuneen jättipaketin ja Espanjan, jossa vaatteet ja kengät on puoli-ilmaisia. Brysselissä kävimme myös katselemassa nähtävyyksiä, tosin Manneken Pis jäi taas näkemättä. Pissaavia poikia pienoiskoossa kyllä tulvi joka puolelta, josta vain suinkin oli saatavilla matkamuistoja.

Käväistiin myös kurkkaamassa ihan täsmälleen samaa kappelia kuin viime syksynäkin, mutta tällä kertaa oli avoimet ovet ja pääsimme sisälle asti. Kyllähän se oli vähän eri luokkaa kuin Harjavallan kirkko. Aivan mahtavat urkupillit ja holvikaaret kohosivat hurjan korkealle ja pikkutarkat maalaukset ja kaiverrukset saivat pohtimaan sitä työmäärää, mikä niiden kaikkien väkertelyyn on vaadittu.

Alla olevasta kuvasta kuvastuu selkeästi harras tunnelma, joka kappelissa vallitsi. Kymmenpäinen poikakuoro kyllä esiintyi vallan kauniisti, mutta turistit, meidät mukaan lukien, keskittyivät ihailemaan freskoja, veistoksia ja rakennelmia, joita kappeli oli tulvillaan. Hiljalleen puheet alkoivat jo kääntyä vaatekauppoihin, tuliaisiin ja belgialaiseen suklaaseen, joten koimme, että on parasta jatkaa matkaa.

Täytyy muuten sanoa, että kyllä se vaan on totta, että belgialaiset ovat aivan hulluja sen suklaansa kanssa. Brysselin keskustassa (ja lentokentällä) on turha kuvitella kävelevänsä enempää kuin kahta korttelia törmäämättä suklaapuotiin. Minä, joka päättäväisesti mättömaaliskuun jälkeen lupasin pitää herkuttoman huhtikuun, kierin tuskissani jokaisen puodin kohdalla. Mieli huusi niitä ihania suklaita niin, että järki lähti, mutta vatsa oli sitä mieltä, että ei herkkuja enempää, kiitos. Minä, joka olen aina kehuskellut vähäisellä karkin syömisellä, olen maaliskuun aikana repsahtanut ihan täysin. Nyt pyristelen karkki-, suklaa- kakku- ja leivoshimoistani taas irti. Tähän ruokavalioon ei kuulu suklaa, vaikka olisi miten originaalia belgialaista.

Monissa maissa muutenkin toi ruokakulttuuri on mun mielestä ihan päälaellaan. Aamupalaksi vedellään leivoksia ja kakkuja, makeita croissantteja, lettuja, vohveleita, hilloja, marmeladeja... yöks. Välillä on tuskaista, kun yrität vaan löytää sämpylää ja kahvia. Toisaalta, noi mansikat mullekin maistuis..

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi tosi hyvä mieli. Nyt jälkikäteen voi jo melkein nauraakin noille sähköjutuille ynnä muille urpoiluille. Meillä oli hyvää seuraa, onnistunut kilpailu ja katto pään päällä. Oli myös aurinkoa, lämpöä, uusia tuttavuuksia ja ferrari. Plus vielä kaiken kukkuraksi lättyjä ja makaroonivelliä!  Kiitos siis matkaseuralaisille :)