Uuden elämäni ensimmäinen päivä

Joulusta on vielä vähän matkaa tähän päivään, joten eiköhän tältä väliltäkin löydy jotain muisteltavaa. Muistelemisesta kuitenkin tuli mieleeni, että kyllä tämä blogi on ollut juuri sitä, minkä vuoksi alun alkaenkin lähdin sitä kirjoittelemaan. Vuosi on kohta takana, ja nyt jo olen ehtinyt useasti iloita siitä, että saan kerrata tuntemuksia moniin tapahtumiin liittyen ja tarkistella asioita.. Blogini on minulle päiväkirjan lisäksi kuin kalenteri.. taakse päin. Sen lisäksi se antaa mahdollisuuden jakaa muiden kanssa itselle tärkeitä asioita. Toivottavasti joku muukin on saanut tästä jotakin irti. Lukijoita en kaipaa kourakaupalla, ulkopuolisia tuskin elämäni kiinnostaa. Jos kuitenkin näin on niin WAU, ja terve teillekin. Uskon silti, että tämän vähät lukijat koostuvat ystävistä ja sukulaisista, mikä ei ollenkaan ole pahasta. Kulkeutuupa kuulumiset ainakin toiseen suuntaan ;)

Mutta palaten alkuperäiseen aiheeseen, mitä tapahtui joulun jälkeen.. Eipä paljoakaan. Yksi krapula, joka takasi sen, etten juo enää koskaan. Mikko käväisi tiputuksessa.. Itse olin kuumeessa.. Siis asioita, jotka olisi voinut jättää väliinkin. Mut minkäs teet. Paljon mukaviakin asioita on näihin päiviin mahtunut. 27.12 alkoi rakettien myynti, joka jatkui luonnollisesti aina aattoiltaan asti. Pitkät päivät uuvuttivat, mutta yhdessä meillä oli Mikon kanssa hauskaa ja viikko meni tosi nopeaan. Viikon ansiosta matkakassamme karttui mukavasti ja nyt vaan odotellaan sopivaa ajankohtaa jolloin päästään irtautumaan arjesta ainakin viikoksi.

Aattoilta meni rakettipistettä kokoillessa ja autossa.. Harjavaltaan saavuimme täysin ajallaan, 23.50. Emme turhaan vaivautuneet edes kantamaan tavaroita sisälle ennen ilotulitusta. Jaksoimme juuri kävellä tien varteen asti, ammuimme parit paukut taivaalle ja painuimme nukkumaan. Uv meni siis hyvinkin rauhallisissa merkeissä, toisin kuin syntymäpäiväni viikkoa aiemmin. Tai itse syntymäpäivissä ei ollut mitään vikaa, päin vastoin. Oli ihanaa ihanaa ihanaa nähdä kavereita ja ilta oli onnistunut, lukuunottamatta viimeistä 15 minuuttia jotka joku känninen urpo onnistui pilaamaan. Ei siis kukaan omasta seurueestamme. Kotonakin olimme tosi ajoissa. Mutta se sunnuntai... Excuse me mut MISTÄ se krapula tuli? Oon vissiin tullut vanhaksi. Harjoitellut liian vähän? What ever. Jostain se tuli, enkä aio enää hukata yhtään päivää sellaisen olon vuoksi. Sanokaa mun sanoneen. Harjottelut väheni taas kertaheitolla.. entisestään.

Uuden vuoden jälkeen vietimme rennot neljä päivää Harjavallassa, joista vissiin jokaisena jompikumpi meistä oli kipeänä. Toisaalta se ei meidän "menoa" haitannut, koska sellaista ei varsinaisesti ollut tarkoitus ollakaan. Tiistai toi pienen poikkeuksen ohjelmaan, olin vähän aikaa kuolla huolesta kun Mikon vointi huononi. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin. Kulutimme ne päivät lepäämällä, pelailemalla lautapelejä (Menolippu on ehdoton suosikki!) ja pleikkaria ja katselemalla leffoja. Sama linja on jatkunut vielä kotiin palatessakin :) Lisäks ollaan katsottu parisen kymmentä jaksoa OC:ta. Jokohan pian riittää kun oon nähnyt kaikki seasonit jo pyöreesti viitisen kertaa? Ja itkenyt oon joka kerta aina vaan enemmän.

Uskon, että tää akkujen lataaminen teki hyvää ja ajoitus oli oikea. Sekä mieli, että keho sai levätä ennen tulevia haasteita. Huomenna on jännä päivä, koulu ja uudet työt alkaa! Oon aivan intona :)) Ajatuksetkin poukkoilee vaan kursseissa ja uusissa työjutuissa, ehkä sen takia tässä mun tämänkertaisessa tekstissäkään ei oo päätä eikä häntää. Sekavaa hourailua, mut annan sen itselleni anteeksi. Asiat käy selväksi joka tapauksessa. Mut kai nyt on jo aika lopettaa.. Jatkan fiilistelyä ja uuden elämäni ensimmäisen päivän suunnittelua. Pohdin koulujuttuja, varmistelen työjuttuja ja haaveilen matkustusjutuista..

Jippikaijei!!