Jopas on taas päiviä vierähtänyt viime postauksesta.. Olen potenut siitä hirveän huonoa omatuntoa!
Kesäloma juhannuksineen oli ja meni ja tämä tyttö on taas sorvin äärellä, jos niin voi sanoa.
Pitää kyllä sanoa, että kaksi viikkoa on naurettavan lyhyt aika lomaan ja rentoutumiseen. Se meni yhdessä hujauksessa ja nyt ihmettelen, että mitä kummaa tein kaikki päivät. Ainakin seuraavaa:

Eräänä kesäisenä torstaina houkuttelin poikaystävänikin töistä ennen aikojaan lähtemään mukaani ulos paahteeseen. Suuntasimme hietsuun auringonottoon frisbee kainalossa ja rantapyyhkeet toisessa. Jos väittäisin, että kävin uimassa, valehtelisin. Jos sanon, että kastauduin kaksi sekuntia samaan aikaan täysillä kiljuen, en enää valehtele yhtään. Sitä paitsi olenhan talviturkin heittänyt jo kuukausi sitten! Uimassa ei sen useammin kesässä tarvitsekaan käydä. Eri asia on sitten, jos veden lämpötila on yli 27 astetta, sitten minäkin viihdyn.

Hietsussa muutaman tunnin lojumisen jälkeen nälkä yllätti, joten lähdimme noutamaan piknik-eväitä ja suuntasimme satamaan niitä nautiskelemaan. Piknik oli muuten aivan miellyttävä, lukuunottamatta yllämme parveilevaa lokkiparvea jonka pelkäsin vievän eväämme tai jotain vielä pahempaa...

Päivän päätteeksi raahasin vielä Mikon monkiin ja weekdaylle jotka katsastin nyt vasta ensimmäisen kerran! Weekday oli antoisa, olisin voinut kuluttaa pennin poikineen siihen putiikkiin, mutta säästeliäästi ostin vain mekon ja kengät, jotka pääsevät tännekin esittelyyn vähän myöhemmin.

Hyvä päivä sai loistavan päätöksen kun palasimme autolle ja joku urpo oli kolauttanut etupuskurin maan tasalle. Tälle tyypille suosittelisin taskuparkkitreeniä keilojen kanssa ennen kuin lähtee naarmuttamaan muiden autoja ahtaaseen keskustaan! Thanks. No, tuo murheenkryyni-opel on muutenkin huoltoa ja katsastusta vailla, jonka jälkeen myyn sen vaikka satasella pois, kuhan joku sen vaan ostaa.

Viime päivinä olen lähinnä panikoinut häistä. Luoja sentään.. Ymmärtäisin, jos kysymyksessä olisi omat häät. Toki on varmasti normaalia, että kanssaelän ystäväni jännitystä, mutta jos mulla on hirveä freak out samaan aikaan kun morsian ottaa ihan lungisti ilman stressiä, on jotain vähän pielessä, vai mitä? No, hymyssä suin kuitenkin, nämä häät ovat yksi tämän kesän kohokohtani <3 Pus.

Tiedän morsiamen lukevan blogiani, joten terpat vaan! Love u.

Mulla on niin paljon asiaa ettei kukaan niin paljon jaksa lukeakaan, joten se tästä tällä kertaa. Ystäväni David lähti btw eilen Espanjan beacheille tutustumaan mahdolliseen tulevaan asuinpaikkaansa! Mitä?! Eihän mekään sit voida tänne jäädä! Tiedän, että muutto pelkästään Helsinkiin oli hänellekin iso juttu, mut mitäs ihmettä tää sit on.. Ei auta muu kun pistää D asialle ja tehdä itse perässä... Eli hola español!

Sinkkuelämää 2

Kuva täältä.

Käytiin siis eilen tyttöjen kanssa kyseinen leffa katsastamassa ja itse tykkäsin kovasti. Kuusi tyttöä = kuusi mielipidettä, osa oli sitä mieltä että ensimmäinen oli parempi, mutta itse en osaa näitä vaakakuppiin laittaa. Erityisesti leffassa tykkäsin sarjaan poikkeuksellisesta ympäristöstä, kun elokuva sijoittuukin New Yorkin sijaan suurilta osin Abu Dhabiin. Rakastuin palavasti niihin Arabimaisiin vaatteisiin, maksimekkoihin, huiveihin, huntuihin, turbaaneihin, kenkiin, suuriin hattuihin, etnisiin koruihin ja siihen värien kirjoon, joka oli edustettuna näissä kaikissa. Hullaannuin niihin niin totaalisesti, että mun on p a k k o saada sellaisia itsellekin!
Kertakaikkisen upeaan ympäristöön sijoittuva leffa sai taas aivan järjettömän matkakuumeen aikaiseksi. Arabiemiiraatit on paikka, johon olen hamunnut jo pienen tovin siitä asti, kun ystäväni kävivät Dubaissa ja kuulin upeita juttuja ja näin järjettömän kauniita kuvia paikasta. Kyllä minäkin vielä kerron niitä!

Yritän nyt palata ihanista vaatteista ja Abu Dhabista oikeaan asiaan, eli itse elokuvaan. Sinkkuelämää 2 oli taas hyvin tyypillistä itseään, mikä tarkoittaa sitä, että minähän rakastin sitä. Sarjan nimi ei enää kerro ihan koko totuutta, sillä käsitelläänhän uudessa leffassa paljon avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä asioita. Mielestäni elokuvaa tulisi pitää kaikkien naisten esimerkkinä ja näitä neljää täysin eri maata olevaa naista, Carrieta, Mirandaa, Samanthaa ja Charlottea meidän esikuvina. Ainakin he ovat sitä minulle.
Olen myös vakaasti sitä mieltä, että joka ikisen miehen tulisi katsoa sekä kaikki Sinkkuelämää -jaksot, että nämä kaksi elokuvaa. Ne opettaisivat ymmärtämään naisen elämää, näiden avulla miehetkin pääsisivät hetkeksi sisälle siihen, mitä naisen päässä ihan oikeasti liikkuu. Itse ainakin voin hurjasti samaistua näiden supernaisten elämään, elokuva oli taas kuin katsaus omaan ajatusmaailmaan, historiaan ja tähän päivään.
Rakastan elokuvassa myös sitä tyttöpower -fiilistä, jonka Sinkkuelämää antaa jokaisella katsomiskerralla. Se muistuttaa ystävyyssuhteiden tärkeydestä ja siitä, miten me tytöt tarvitsemme toisiamme ihan läpi elämän erilaisia vaiheita läpi käydessä. Joskus tarvitsemme puhelinterapiaa, joskus lounaan, joskus muutaman tunnin naurua ja muutaman cosmopolitanin. Joskus meidän pitää itkeä toisillemme niin, ettei kyyneltäkään jää jäljelle, ja joskus meidän vain täytyy lähteä Abu Dhabiin viikoksi muistuttamaan itseämme siitä ajasta, jolloin olimme yhdessä jatkuvasti ilman Abu Dhabiakin.
Leffassa tuodaan hienosti esille myös kaikki muut elämän tärkeät asiat, joiden purkamiseen, iloihin ja suruihin tarvitaan taas ystäviä. Elokuva on tasapainottelua parisuhteen, avioliiton, lasten ja ystävyyden välillä, joista yksikään asia ei jää kakkoseksi.
Sinkkuelämää 2 kertoo sen, minkä me jokainen jo tiedämme. Mitä ikinä tapahtuu, ystävät eivät katoa minnekään. Ystävät ovat mukana läpi elämän, vaikka kaikki muut asiat heittävät kärrynpyörää.

Sinkkuelämää -teemailtamme alkoi hyvällä ruualla ja mansikkasiidereillä jälleen ravintola Sahassa, joka vaan yksinkertaisesti on Porin paras ruokapaikka. Sahasta kipsuttelimme jatkamaan iltaa Bar Havanaan, jossa lähes tapoimme toisemme nauruun miettimällä muutamien vuosien takaisia tyylilyylejä Bulgariassa. Jos joskus kehtaan, laitan tänne pari kuvaa meistä muotitietoisista vuonna 2005.
Tällä kertaa mukana kuitenkin oli my most beautiful girls, enkä usko että taas viiden vuoden päästä pitää tuntea jälkihäpeää. Tämän näköisinä oltiin liikkeellä:

Nuo mangomargaritat hakkasi cosmopolitanin 100-0!

Kaikenkaikkiaan ilta oli todella onnistunut, ymmärtääkseni kaikilla oli kivaa ja itselle ainakin jäi tosi hyvä mieli siitä, että saatiin kaikki tytöt kasaan. Sannalta on tulossa vielä lisää kuvamateriaalia ja jos niistä löytyy jotain superkivaa niin lisäilen niitä tännekin.
Kivan illan jälkeen hyvät yöunet, nyt vielä päivä Harjavallassa ja sitten kotiin! Ihanaa oli olla täällä, mutta ihana on myös palata kotiin oman murmelin kainaloon <3

Fashion is my passion - Not!

Luen joka päivä suurella intohimolla kanssablokkaajien muotihöpinöitä, vaikka itse en juuri muodista omalla kohdallani olekaan kiinnostunut. Toki olen kiinnostunut siitä, mikä näyttää kauniilta ja mikä ei (aina en noudata sitäkään), mutta useinkaan juttuni eivät välttämättä ole aivan viimeisintä huutoa. Puen päälleni juurikin sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Rakastan kuitenkin noiden tyttöjen kirjoituksia ja ne ovat aivan täysin minut koukuttaneet!

Koko nuoruuteni pohdin, mitä minun kuuluu pukea, jotta en erotu joukosta negatiivisella tai edes positiivisella tavalla, oikeastaan mieluiten niin, ettei kukaan edes huomaa mitä minulla on ylläni. Ala-asteella silti jo jäin kelkasta, milloin kuulin punaisten farkkujeni olevan tosi out, ja milloin muut tytöt hihittelivät superleveille trumpettihousuilleni. Nyt kun palaan ajassa taakse päin, voin itsekin pahoin ajatellessani mitä kaikkea olen päälleni pukenut ja miten esimerkiksi alaluomen musta rajaus oli tosi cool.

Nyt olen kuitenkin vihdoin sujut itseni kanssa ja jos oma tyylini tai pukeutumiseni ei miellytä jonkin toisen silmää, kannattaa sitten vaikka laittaa silmät kiinni. Tunnen oloni mukavaksi lähes jokaisessa vaatekappaleessani, jota vaatekaapista löytyy, enkä enää pelkää olla oma itseni. Tykkään yhdistellä aivan erilaisia tyylejä ja vaihdella niitä usein. Minusta löytyy sporttiversio, poikatyttö, tavis, rokkarityttö tai tarvittaessa naisellinen bella. Viimeisin toimii hyvin kaikin puolin lukuunottamatta sitä, että korkeilla koroilla en osaa kävellä vieläkään. Ja nyt puhutaan siis oikeasti korkeista. Kaapista löytyy kyllä korkokenkiä, joiden kanssa tulen toimeen oikein mainiosti, mutta yhdet Nellyltä tilatut ihanat yksilöt on toistaiseksi käyttämättä, koska en ole osannut päättää mikä on oikea aika nilkkojen katkaisemiseen. Kesällä ei viitsis kun kipsi hiostaa, ja toisaalta varpaat avoimeksi jättävät sandaalimaiset korkokendät voi olla vähän vilpoiset myöhemmin talvella.
Tällä hetkellä luokittelisin kengät suurimmaksi ongelmaksi pukeutumistani, ihan puhtaasti siitä syystä, että tuhlaan aina rahani ihaniin toppeihin ja muuhun hömppään, enkä osta kenkiä. Sitten kun niitä tarvisin, ei mulla enää ole niitä varaa hankkia. How simple is that?

Tänään olen lähdössä liikkeelle tämän näköisenä:

Ulkona on vähän tuulinen keli.. Arvaatkos miten käy, kun tuuli nappaa kiinni mun tunikani helmoihin. Helemat paukkuu!
Ollaan siis lähdössä tyttöjen kanssa Poriin leffaan katsomaan vihdoin Sinkkuelämää 2 ja samalla sitten puhumaan tyttöjen juttuja ja syömään tyttömäisesti ja juomaan tyttömäisiä Cosmopolitaneja. Meillä on siis aika tyttöjen ilta! Samalla päästään suunnittelemaan ja höpöttämään Henriikan ja Joonan häistä, joissa on vielä hurjasti ihanaa puuhasteltavaa. Olen lukenut paljon hirviömorsian-juttuja ja pitääkin olla kiitollinen siitä, etten itse kaasona ole sellaisen kynsiin joutunut. Morsian sen sijaan on tyyni ja vaatimaton (välillä tuntuu, että me kaasot mietimme paljon yksityiskohtaisempia juttuja kuin hän itse), eikä ainakaan toistaiseksi ole saanut hermoromahduksia. Lupaan olla pitämässä kädestä sitten jos ja kun niin käy, viimeistään hääpäivän aamuna todennäköisesti. Jos mitään purkausta ei tapahdu, syön hattuni. Itse olisin nyt jo varmasti kuin viulun kieli, vaikka en sitä haluaisikaan myöntää.


Nyt pitää valmistautua lähtöön, kynnet on vielä lakkaamatta. Hauskaa iltaa meille!

Ps. En palannut asiaan su-ma -akselilla vaikka lupasin, koska mulla on sittenkin ollut kesälomalla parempaa tekemistä! Jee! Viime viikonlopusta on tulossa vielä kuvaa kuhan taas pääsen omalle koneelle.


Adios!

Edit: Kenkäongelmani näyttää paistavan näistäkin kuvista läpi. En oikeasti aio lähteä paljain varpain.

Blogi-identiteettikriisi

Nyt kaiken taistelun jälkeen blogini ulkoasu alkaa edes hämärästi muistuttaa sitä, miltä olen sen toivonut näyttävän jo kauan aikaa sitten. Se, etten asialle ole mitään tehnyt, johtuu puhtaasti siitä, ettei mulla ole ollut mitään kuvanmuokkaus-ohjelmaa, eikä edes mielenkiintoa sen lataamiseen ja opettelemiseen. Täältä löysin kuitenkin vinkin, että Picasa 3 on helppo ja mukava ohjelma, jolla saan kaikki perusjutut hoidettua. Näinhän se onkin! Nopealla tutustumisella löysin kyseisestä ohjelmasta kaikki toiminnot, jotka riittävät omiin perustarpeisiini.
Hyvin monilla bloggaajilla näyttää olevan samantyylinen ulkoasu, mikä ei sinänsä yllätä, koska tämä on kivan näköinen ja toimiva. Siksi apinoin ohjeita juurikin linkittämästäni blogista, kiitos Anna!

Palaan tänään myöhemmin vielä viikonlopun tapahtumiin, sillä eihän kesälomalla ole mitään muuta tekemistä kuin blogata. Nyt lähden lääkärille ihmettelemään, mistä johtuu kaikki oireet, joista olen täälläkin pariin otteeseen mankunut.

Puspus.

Uuuujeeeeaaahh!

= kesäloma!

Nyt on tuuletuksen paikka. Tämä tyttö aloitti juuri elämänsä ensimmäisen oikeasti ansaitun kesäloman!

Sen kunniaksi pitänee olla nurisematta mistään, jopa siitä, että viikonlopuksi on luvattu täyttä kaatosadetta. Mökkeilymme ja karting-kilpailu siis vähän kärsii sääkatastrofista, mutta eipä anneta tuon häiritä vaan kaivetaan kaapista mukaan lämpimät vaatteet ja kumpparit.

Istahdin tähän pakkailun lomassa, kun ihmettelen, mitä tarvitsen mukaan puolentoista vuorokauden reissulle, jossa on tarkoitus olla kisaradan varrella eli ulkona koko päivän, mökkeillä ja uida. Matkalaukku riittänee ;)

Yritin saada kaikkea tarvitsemaani mahtumaan omaan pieneen kassiini, mutta eipä tullut kauppoja ei.

Tää oli tällainen nopea "miltä tuntuu tällä hetkellä" -postaus. Aamuyöllä heräämme aivan julmetun aikaisin ja suuntaamme nokkamme kohti Joensuuta. Täältä kuuluu siis seuraavaksi jossain su-ma -akselilla.

Loppuun kevennys.. Muistatte varmasti, kun hetki sitten kerroin, miten pojat tekivät minulle ruokaa ja mulla oli vaan täysi oikeus olla ja odottaa? Tältä se sitten näytti... <3

Hyvää yötä!

Saamaton minä

Viime postauksessa mainitsemani uupumus ei ole väistynyt, vaan entisestään syventynyt. Kroppani kiljuu apua joka hetki, enkä tiedä mikä sitä vaivaa! Voisin nukkua kellon ympäri, närästää, heikottaa ja kuvottaa.
Enpä siis ole kummia jaksanut viime päivinä puuhata, vaikka salille itseni olen kyllä silti väkisin repinyt ja se on pitänytkin mut järjissään. Vaikka tunnin treeni vie musta viimeisetkin mehut, tekee se silti hyvää. Nyt tsemppaan itseäni sillä ajatuksella, että on enää kolme työpäivää jäljellä, kunnes jään vihdoin kesälomalle. Nyt on vihdoin edessä myös kuukausi niin, ettei Mikko ole reissussa, joten meillä on enemmän yhteistä aikaa tiedossa. Seuraava kohde on Itävalta heinäkuun puolivälissä, ja sinne minunkin on tarkoitus lähteä mukaan. Vihdoin!

Ilmassa on taas myös kutkuttava tunne siitä, että lähitulevaisuudessa voisi tulla jotakin muutoksia töiden suhteen, mutta siitä kerron lisää sitten, jos asia tulee ajankohtaiseksi!

Kamerakaan ei ole ollut käytössä muutamaan päivään. Olen vain käynyt töissä, salilla ja lököillyt kotona. Olosuhteet ei silti ole ollenkaan huonot, saman katon alla asuu tällä hetkellä kaksi miestä ja mm. edellispäivänä sain täyden vapauden vain olla ja rentoutua kun ruoka tuli pöytään kuin itsekseen ;)

Pojat myös avuliaasti yrittivät saada vanhaa, viimeisiä hengenvetojaan vetävää tietokonettani vielä elvytettyä. Yritykseksi jäi, mutta kuten kuvista näkyy niin pahemminkin olisi voinut käydä. Kone on kuitenkin yhdessä kappaleessa edelleen.

Kävimme sunnuntaina Mikon kanssa katsastamassa nyt leffateattereissa pyörivän Robin Hoodin. Tykkäsin leffasta kovasti! Nyt en jaksa siitä sen suurempaa analyysia lähteä tekemään, käy itse katsomassa! Lisäksi nyt on menossa Spielbergin ja Hanksin tuottama Band Of Brothers, 10-osainen sarja jonka tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan. Sarja on palkittu ainakin kuudella Emmyllä ja yhdellä Golden Globella kategoriassa paras minisarja tai televisiota varten tehty elokuva.

Mikon ehdotuksesta eilen aloitimme sarjan ensimmäisestä jaksosta ja nyt haluan kipeästi nähdä loputkin. Sotaelokuvat ja -sarjat yllättävät minut kerta toisensa jälkeen. Koskaan en muista niistä pitäväni, ennen kuin joku minut puoliväkisin niiden eteen laittaa.

Power Balance - Minun tarinani

Bloggailuni viime päivinä on jäänyt aivan uskomattoman uupumuksen jalkoihin. Eilen nukahdimme ennen iltayhdeksää eikä vieläkään tunnu siltä, että olisin saanut unta riittävästi. Työviikkoni on kuusipäiväinen ja seuraava vapaa on ensi maanantaina. No, tsemppiä minulle ja muille ahertajille!
Itse aherran enää ensi viikon, jonka jälkeen jään ansaitulle kesälomalle.

Ajattelin tällä kertaa kertoa teille kohutusta Power Balance -rannekkeesta.

Kävin viime viikolla hakemassa itselleni kyseisen kapistuksen ja olen sen jo useasti todennut toimivaksi!
Lisäksi olen pakottanut kaikki läheiset, perheeni, poikaystäväni ja kaverini kokeilemaan sitä myös, ja toistaiseksi olen vain saanut vastauksia, jotka jollain muotoa sanovat saman asian: "käsittämätöntä, mut kyllä tää toimii".

Yhteishyvä kertoo, mihin Power Balancen toiminta perustuu:

Power Balance Performance Technology perustuu uuteen hologrammiteknologiaan, jossa hologrammiin on syötetty samaa elektromagneettista taajuutta mitä on ihmisen biokentässä. Kaikilla biologisilla ihmisillä on sama biokentän taajuus.
Biokenttä on 2 cm paksu ja jo 90-luvun alkupuolella todettiin, että matkapuhelimet, tietokoneet ja muut ihmisen lähellä olevat sähköiset laitteet saattavat heikentää ihmisen Bio-kenttää.
Kun hologrammi tuodaan ihmiskehon lähelle (<7 cm iholta), alkaa hologrammi tasapainottamaan ihmisen biokenttää, joka on kaikilla ihmisillä sama. Hologrammi tuottaa käyttäjälleen enemmän voimaa, joustavuutta ja tasapainoa.

Power Balanceen on kuulopuheiden mukaan hurahtaneet kilpaurheilijoista mm. Teemu Selänne, Rubens Barrichello, Shaq O´neil ja Steve Nash. Tämän lisäksi tiedän varmaksi ainakin autourheilijoista Karting-kuskien, sekä lumilautailijoiden käyttävän ranneketta tärkeissä fyysistä suorituskykyä vaativissa kilpasuorituksissa.



Tällainen on minun tarinani:

Ensimmäisen kerran luin rannekkeesta Irenen blogista, kun tämä oli päässyt Power Balancea testaamaan ja todennut sen toimivaksi. Ihan vielä en kuitenkaan vakuuttunut täysin. Jäin kovasti pohtimaan asiaa, mutta ajattelin, etten ranneketta ainakaan itselle hanki jos en pääse sitä kokeilemaan ensin. Kiinnostuin kuitenkin asiasta heti, ja luin netistä sen toimintatavasta ja käyttökokemuksista. En löytänyt niin suomalaisilta, kuin ulkomaisiltakaan keskustelupalstoilta yhtään negatiivista kommenttia ranneketta kokeilleilta. Kaikki vain totesivat sen olevan toimiva ja suosittelivat muillekin. Sen vastapainona lähes jokainen, joka ei ranneketta ole testannut, oli sitä mieltä, että se on puhdasta huuhaata ja kaikilla sitä käyttävillä tulisi lukea otsassa "idiootti".

Unohdin koko aiheen muutamiksi päiviksi, kunnes asiakkaakseni tuli espanjalainen tyttö, jolla oli kyseinen ranneke käytössä. En voinut itselleni mitään, oli pakko kysyä tytöltä muutama kysymys jotta voisin vahvistaa luottamustani kohti ostopäätöstä. Tyttö kertoi laitteen olevan toimiva, ja vakuutti, ettei kapistusta roikottaisi ranteessaan jos siitä ei olisi selkeää hyötyä. Tyttö on yleisurheilija, ja kertoi rannekkeen hankinnan parantaneen suorituskykyä monilla osa-alueilla. Lisäksi kertoi vanhan isänsä hankkineen rannekkeen, jonka jälkeen tämä on taas jaksanut kävellä juoksumatolla kolme kertaa pidempiä aikoja, kuin ennen Power Balancen hankintaa. Näiden uskomattomien tarinoiden jälkeen päätin samantien kävellä stockalle tuon käsittämättömän silikonirannekkeen hakemaan.

Rannekkeesta kiskottiin 39,90! Vähän hampaita kiristellen maksoin ostokseni ja poistuin ihmettelemään tuotetta. Otin sen pakkauksesta samantien ja töissä asiakasvirran rauhoittuessa päätimme kollegani kanssa sitä testata. Kokeilin ensin itse ja hämmästyin! Yksinkertaisissa tasapainotesteissä huomasin aivan selkeän eron ilman ranneketta tai rannekkeen kanssa. Parin "wau"-elämyksen jälkeen laitoin työkaveritkin sitä kokeilemaan ja heillä reaktio oli aivan saman kaltainen.
Testailuni ei toki päättynyt siihen, vaan lähdin vieläkin vähän kyynisenä salille tekemään ihan samanlaista treeniä, kuin yleensäkin. Ensimmäisenä huomasin selkeän eron alkulämmittelyä tehdessäni. Juoksen aina matolla noin 20 minuuttia. Yleensä 2 ensimmäistä kävelen, sitten 7/10km tuntinopeuksilla vaihtelen tahtia ja sykettä. Lopuksi kävelen palautuakseni 2 minuuttia. Tällä setillä kympin spurtit vie minusta aina kaikki mehut niin, että joskus tuntuu, että voisi lähteä alkuverryttelyn jälkeen suoraan kotiin.
Rannekkeen kanssa lähdin kokeilemaan, miltä tuntuu nostaa nopeuksia. Kävelin alkuun vain minuutin, jonka jälkeen jatkoin vuoroin 10/12km tuntinopeuksilla loppuun asti. Jaksamisen kanssa ei ollut pienintäkään ongelmaa! 20 minuutin jälkeen pohdin, että maltanko lähteä tekemään lihaskuntotreeniä ollenkaan kun tekisi mieli jatkaa juoksua ja testata koska jaksaminen tulee tiensä päähän.
Siirryin kuitenkin lihaskuntosuorituksiin. Sarjojen aikana huomasin selkeää eroa kehonhallinnassani, joka taas mahdollisti tarvittaessa useammat toistot tai pienen painojen noston. Uskomatonta!
Loppuvenyttelyjä tehdessäni olin jo vähän unohtanut rannekkeen olemassaolon. Kuuntelin musiikkia ja tein venytyksiä vanhaan tapaan. Havahduin kuitenkin yhtäkkiä siihen, että tajusin venytysteni olevan huomattavasti aiempaa syvempiä.
Olen tämän jälkeen käyttänyt ranneketta salilla jokaisella kerralla, enkä enää siitä luovukaan. Suoritukseni paranivat sen myötä selkeästi, joten kuten Irenekin totesi, oli placeboa tai ei, mitä väliä, kuhan toimii! Irenen postausta on kommentoitu paljon, käy sinäkin lukemassa käyttökokemuksia, joukkoon mahtuu uskomattomiakin tarinoita! Tietysti skeptikot ovat käyneet jättämässä jälkensä sinnekin, mutta kokeile, ennen kuin tyrmäät muiden puheiden perusteella.

Omien kokemuksieni jälkeen olen tuputtanut ja tyrkyttänyt Power Balancea kaikille, jotka sen suosiolla (tai vaikka vähän pakottamalla) ovat suostuneet ranteeseensa laittamaan. Olen jopa käännyttänyt skeptisen poikaystäväni ja tämän kyynisen serkun, hyvän ystäväni kokeilemaan ranneketta, myöntyvin tuloksin. Poikaystäväni on autourheilija, ja aikoo nyt hankkia rannekkeen, niinkuin muutama muu kuski on jo tehnyt.
Noin tunnin kestävä testihetkemme meni jotakuinkin näiden vuorosanojen siivittämänä:
"en oikein usko...kokeile nyt...entä nyt...mut teethän nyt oikein...kokeillaan vielä....kerran vielä....ja sit ranneke...TÄH..vielä....uudelleen...ei voi olla totta.....testataan nyt vielä....onhan kaikki nyt oikein....vielä...ihanko oikeesti muka.....taitaa tää toimia....kyllä tää toimii...mä ostan tällasen kans."

Olen ollut superiloinen siitä, että olen saanut vietyä Power Balancen ilosanomaa eteenpäin ;) kapistus tulee vastedes olemaan mukanani monenlaisissa tilanteissa. Seuraavaksi ajattelin testata sitä vesihiihdossa. Ranneke on siis myös vedenpitävä! Sitä on saatavana silikonisena tai neoprenisena, sekä riipuksena.

Lisätietoja ja jälleenmyyjät löydät täältä.

Täältä sen sijaan pääset katsomaan, miten korporaatio laittoi Power Balancen testiin!